Uutiset

21.10.2011

Verkoston lyhyt historia

Verkosto sai alkunsa vuonna 2009 nykyisen koordinaattorin ehdotuksesta. Tavoitteena on ollut ylittää esinealojen vanhoja raja-aitoja.


Alex Snellman

Verkoston perustamisen taustalla on omakohtainen kokemukseni esinetutkimuksesta. Oli yllättävän vaikeaa laajentaa aatelin historiaa 1800–1900-luvuilla käsitteleviä tutkimuksia esineelliselle puolelle. 1800-luvun suomalaisen aatelin mielenkiintoisimpia esineitä on aatelisunivormu, jonka ensimmäinen malli oli käytössä jo Porvoon maapäivillä 1809. Kun halusin tutkia univormua esineenä, huomasin, ettei yksikään yliopistollinen oppiaine ole erikoistunut tämänkaltaiseen menneisyyden tutkimiseen.

Tein univormusta proseminaarityön taidehistoriassa, jossa aihe oli mahdollinen, mutta poikkesi selvästi valtavirrasta. Esinetutkimus ei ole kovin vahvassa asemassa myöskään toisessa perinteisessä esineoppiaineessa eli kansatieteessä. Esineitä sivutaan lukuisissa muissa aineissa kuten historiassa, käsityötieteessä, sosiologiassa, antropologiassa ja muotoilun tutkimuksessa, mutta yhteistä kaikille on se, ettei esinetutkimus ole aivan oppiaineen ytimessä. Arkeologiassa aineellinen kulttuuri on tietenkin vahvassa roolissa, mutta keskittyminen arkeologisiin löytöihin rajaa sen katsetta toisella tavalla.

Yliopistojen lisäksi esineitä tutkitaan museoissa, mutta tutkimuksen voimavarat ovat vaatimattomat ja osaaminen on hajallaan ympäri maata. Oma kokemukseni museo-oppaan työstä johti lisäksi pohtimaan sitä, minkälaiseen esinetutkimukseen opastukset lopulta perustuvat. Kun yliopisto-oppiaineet eivät juuri julkaise tutkimuksia esineistä, kuinka vahva tieteellinen pohja historiallisilla museoilla ja niiden opastuksilla lopulta on?

Kaiken kaikkiaan ongelmana on selvästi se, että esinetutkimus on yliopistoissa oppiaineiden laidoilla ja museoissa resurssipulan uhrina. Kun uusia voimavaroja ei kovin helposti ole saatavissa, jää ainoaksi vaihtoehdoksi olemassa olevien voimavarojen kokoaminen – hajallaan olevan alan verkostoituminen.

Pidin Suomen Muinaismuistoyhdistyksen kuukausikokouksessa 4.3.2009 esitelmän aatelisunivormusta, ja otin esitelmän päätteeksi esiin ajatuksen verkoston perustamisesta. Alkuvaiheessa erityisesti Suomen kansallismuseon ylijohtajan Helena Edgrenin tuki ja etnologian emeritusprofessori Bo Lönnqvistin kannustus olivat ratkaisevan tärkeitä. Pian osoittautui, että kaikki, joita tiedustelin tulevan verkoston tieteelliseen neuvottelukuntaan, suostuivat oikopäätä. Ylipäätään vastaanotto oli joka taholla sama: tällainen verkosto on tarpeen.

Tieteellinen neuvottelukunta kokoontui ensi kertaa 11.5.2010. Verkoston nimeksi vahvistettiin Artefacta, ja neuvottelukunnan puheenjohtajaksi valittiin Kansallismuseon rahakammion johtaja Tuukka Talvio. Neuvottelukunta asetti ensimmäisiksi tavoitteiksi konferenssin ja verkkopalvelun.

Verkoston rakentaminen alkoi yliopisto-oppiaineiden rajojen ylittämisellä eli monitieteisyydellä, mutta pian osoittautui, että esineisiin liittyviä aloja jakoivat monenlaiset muutkin raja-aidat. Yhteistyöllä ja keskustelulla voidaan ylittää näitä jakolinjoja yliopistojen ja museoiden, tutkijoiden ja konservaattorien, museoalan ja antiikkialan sekä asiantuntijoiden ja harrastajien välillä. Vaikka lähestymistavat vaihtelevat, on kaikille yhteistä kiinnostus esineelliseen kulttuuriin. Tämä on yritetty kiteyttää verkkopalvelun etusivulla olevaan määritelmään: Artefacta on tarkoitettu muun muassa yliopisto- ja museotutkijoille, opiskelijoille, konservaattoreille, antiikkikauppiaille ja keräilijöille – kaikille esineistä ja niiden tutkimuksesta kiinnostuneille.

Verkoston rakentaminen tuli mahdolliseksi, kun Suomen Kulttuurirahasto helmikuussa 2011 myönsi apurahan Esinetutkimusverkosto Artefactan toiminnan käynnistämiseen. Käytännön työ verkkopalvelun toteuttamiseksi ja konferenssin valmistelemiseksi alkoi. Niklas Huldén, Mervi Suhonen ja Mari Wilenius lähtivät mukaan verkkopalvelun toimittajiksi ja ovat siitä lähtien muodostaneet verkoston aloitteellisen ja aktiivisen ydinryhmän. Toimitus ja neuvottelukunnan puheenjohtaja työskentelivät ahkerasti läpi kesän, ja 6.10.2011 verkkopalvelu voitiin julkistaa avajaiskonferenssin yhteydessä.

Verkoston toiminta on lähtenyt vilkkaasti käyntiin, ja verkkopalveluun on jo liittynyt yli 250 rekisteröitynyttä jäsentä. Seuraavana tavoitteena on saada antiikkiala, keräilijät ja konservaattorit laajasti mukaan verkoston toimintaan.

Verkosto ja verkkopalvelu eivät olisi olleet mahdollisia ilman lukuisten henkilöiden ja instituutioiden tukea. Kiitokset kaikille mukana olleille. Erikseen on vielä syytä mainita seuraavat tahot.


Kiitokset


Suomen Kulttuurirahasto

Suomen Muinaismuistoyhdistys

Helsingin kaupunginmuseo
Suomen kansallismuseo

Verkkopalvelun kehitystyöhön osallistuneet kollegat Kansallismuseossa ja Museovirastossa
Verkkopalveluun kuvia luovuttaneet tahot
Poutapilvi web design Oy

Avajaiskonferenssin järjestäjätoimikunta

Tieteellinen neuvottelukunta ja erityisesti sen puheenjohtaja Tuukka Talvio

Verkkopalvelun toimitus: Niklas Huldén, Mervi Suhonen ja Mari Wilenius

Historiatieteiden tutkijakoulu ja Helsingin yliopiston Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos

Palaa otsikoihin



 
normal-size-image-placeholder

Uutiset

ISSN 2342-0146


Haluatko uutisesi palstalle?

Ota yhteyttä verkkopalvelun toimitukseen:
esinetutkimus@gmail.com

Uutispalstalla julkaistavia juttutyyppejä:


  • Arvio (kirja-, näyttely- tai muu arvio)
  • Kolumni (kantaaottava, poleeminen kirjoitus)
  • Muistokirjoitus
  • Museoiden kuukauden esineet -uutinen
  • Näkökulma-haastattelu (henkilöhaastattelu esinetutkimusta painottaen)
  • Puheenvuoro (kannanotto alan ammattilaiselta)
  • Uutinen (ajankohtaisesta näyttelystä, kurssista, palkinnosta, tapahtumasta, konferenssista, seminaarista, verkkosivustosta, henkilövaihdoksesta, julkaisusta, projektista, esinelöydöstä jne.)
  • Väitöslektio


 
Tulosta sivu

Olet tässä:

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä