Uutiset

28.12.2011

Kiviesineitä, raaka-aineita ja kivikauden elämää

Kesän 2011 arkeologiset kaivaukset valottavat esikeraamisen ajan asutusta Etelä-, Itä- ja Pohjois-Suomessa.

 

Kesän arkeologisten kenttätöiden tuloksia päästään esittelemään joka vuosi muutamia kuukausia kenttätyökauden jälkeen, kun kaivausten jälkityöt on saatu alkuun. Yleensä tässä vaiheessa löydöistä voidaan kertoa vasta alustavasti, koska niitä ei ole ehditty luetteloida ja esineitä voi olla konservoitavana. Monella paikalla tutkimukset jatkuvat useana peräkkäisenä kesänä. Paras aika kertoa kohteiden esihistoriasta on usein pari kolme vuotta kaivausten jälkeen.

 

Helsingin yliopiston tutkijat ja opiskelijat näyttivät kuvia viime kesän saavutuksistaan yleisötilaisuudessa 9.12.2011

 

Laatukvartsia merenrantaterassilla Vantaalla

 

Vantaan Hakkilassa sijaitsevalla Brunabergetillä on mesoliittisen kivikauden asuinpaikka, jonka asukkaat ovat valmistaneet esineitä hyvälaatuisesta kvartsista. Kiventyöstöjätteenä syntyvät iskokset eli sirut ja ”lastut” ovat ohuita, kertoo kivikauden asiantuntija FT Petri Halinen havainnoistaan.

 

Brunabergetin asuinpaikka on nykyisin metsän siimeksessä, rinteessä, jolla voi erottaa loivia terasseja. Ihmisiä asui näillä Litorinameren rantaterasseilla noin 7900–7700 vuotta sitten (alustava ajoitustulos). Mannerjää oli jo väistynyt, ilmasto lämmin ja väestö kasvoi.

 

Kahden viikon kaivauksilla otettiin talteen yli viisi tuhatta kvartsia. Löytöjen joukossa on ainakin kolme kvartsinuolenkärkeä sekä pieni taltta. Lisää esineitä tunnistettaneen, kun löydöt analysoidaan. Jälkitöissä on mielenkiintoista verrata löytöjä esimerkiksi samanikäiseen Hommaksen asuinpaikkaan Länsi-Vantaalla Viinikkalassa ja samanikäisiin löytöihin Myyrmäen Jönsaksesta.

 

Brunabergetin kenttätyöt on aloitettu Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen opetuskaivauksena, ja ensi kesänä vuorossa on uusi opiskelijaryhmä.

 

Pioneerien piiesineitä Pohjois-Karjalasta

 

Sarvingin muinaisjärven rannat kuuluvat Suomen vanhimpiin tunnettuihin asuinpaikkoihin: ensimmäiset asukkaat saapuivat ehkä jo 11 000 tai viimeistään 10 500 vuotta sitten. Sarvinki oli järvenä jo silloin, kun mannerjää oli vasta väistymässä ja nykyisen Itämeren paikalla lainehti suolainen Yoldiameri.

 

Nyt paikka kuuluu Joensuun kaupunkiin ja sijaitsee entisen Enon kunnan alueella. 

Järveä ei enää ole, koska se vuonna 1743 laskettiin erehdyksessä täysin kuiviin. Muinaisrantojen inventoinnin aloitti 2000-luvun alussa arkeologi Petro Pesonen, joka nyt johtaa alueen arkeologisia kaivauksia.

 

Pesonen on työryhmineen tullut siihen tulokseen, että ihmiset seurasivat vetäytyvää mannerjäätikköä ja asettuivat aina uusille asuinsijoille noin viisisataa vuotta sen jälkeen, kun jää oli vetäytynyt alueelta. Itä-Suomen pioneeriasutus tuli idästä. Kiviteknologia, joka keskeisten löytöpaikkojen mukaan tunnetaan nimillä Butovo–Veretye ja Kunda, oli samankaltaista laajalla alueella Moskovan koillispuolelta nykyiseen Viroon ja Latviaan asti  sekä mm. Kaakkois-Suomen alueella (Lappeenrannan Kuurmanpohja). Ajoitukset osoittavat, että piitä tai valmiita piiesineitä on tuotu samoille paikoille useiden satojen vuosien ajan.

 

Sarvingin kaivauksilta (Rahakangas 1) saatiin talteen mielenkiintoinen 49 piiesineen kokoelma. Esineet ovat huomiota herättävän pieniä (suurin esine 1,9 cm pituinen), ja niissä näkyvät itäisen kiviesinekulttuurin piirteet. Täälläkin on asuttu samalla paikalla monen sukupolven aikana – metsästetty, kalastettu ja linnustettu. Arkeologi Esa Hertell on tunnistanut löydöistä vähintään viittä erilaista piiraaka-ainetta. Toisin sanoen sinne on aikojen kuluessa tuotu joko piinkappaleita tai valmiita piiesineitä useilta eri seuduilta.

 

Rahakangas 1 on huomiota herättävä löytöpaikka myös sen vuoksi, että sieltä löydettiin lapsen hauta, jossa pieni vainaja oli peitetty punamullalla. Sen lähellä sijaitsee Jokivarsi 1 -niminen paikka, jonka tutkimukset Pesonen ryhmineen on käynnistänyt. Löytöaineiston erikoisuus on lidiitiksi nimetty raaka-aine, jota kivikauden ihmiset ovat voineet hankkia Äänisen länsirannalta. Paikalla on myös valmistettu ja käytetty piiesineistöä, ja maassa on säilynyt koivutervan nokareita. Kyseessä on varttamispihka, jolla kivikärki on saatu pysymään nuolen puisessa varressa.

 

Lähistöltä saatetaan jatkossa löytää vielä tähän asti tiedettyä vanhempaakin pioneeriasutusta. Alueen tutkimukset ovat kansainvälisesti merkittäviä ja niitä esiteltiin European Association of Archaeologists –konferenssissa Oslossa syyskuussa 2011 (Petro Pesonen et al., Esa Hertell et al., Laija Simponen et al.) 

 

Mistä erikoinen kiviraaka-aine tuotiin Utsjoen tunturiin?

 

Pohjoisin nykyisen Suomen alueelta tunnettu varhaismesoliittinen leiripaikka on noin 10 300 vuoden ikäinen Utsjoen Sujala, jonka arkeologit Tuija Rankama ja Jarmo Kankaanpää löysivät vuonna 2002. Paikalla oli säleiskentätekniikalla valmistettua esineistöä ja esineiden aihioita. Työhön erityisen hyvin sopivasta, tiivisrakenteista hiekkakivestä on isketty pitkiä säleitä, joista on edelleen tehty erilaisia pienesineitä. Monien säleiden reunoihin on tätä varten paineltu terävä retusointi. Esineiden joukossa on mm. kaapimia, uurtimia ja nuolenkärkiä.

 

Löytäjät ovat julkaisseet kohteesta useita kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita, ja aiheesta on myös wikipedia-artikkeli.

 

Tiedetään, että Jäämeren rannikolle saapui mannerjään väistyttyä väestöä etelästä pitkin Norjan länsirannikkoa. He eivät kuitenkaan ole niitä, jotka valmistivat Sujalasta löytyneet esineet. Säleteknologia on lännessä erilaista kuin idässä, ja Sujalan löydöt osoittavat varmasti, että kiviesineiden valmistustaito oli siellä samaa itäistä traditiota, joka on tunnistettu mm. Sarvingista. Pohjoisessakaan Sujalan aineisto ei ole yksinäinen poikkeus vaan Rankama ja Kankaanpää ovat onnistuneet tunnistamaan samanlaisen esineteknologian jo kolmelta Varanginvuonon asuinpaikalta.

 

Säleteknologiaa tutkitaan useissa maissa, ja tutkijat ovat perustaneet Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittaman yhteistyöverkoston. Eri raaka-aineilla kannattaa tehdä kiveniskentäkokeita, jotta nykyajan ihminen pystyy tutustumaan kivikautiseen esineiden valmistukseen omakohtaisesti. Näin löytyy yhä uusia, konkreettisia tutkimuskysymyksiä ja lähdekritiikki terävöityy.

 

Sujalan säleiden kaltaisia esineaihioita ja esineitä tutkijat eivät kuitenkaan vielä ole voineet itse valmistaa, ja syy on ilmeinen: tarvittava raaka-aine puuttuu. Kesällä 2011 he tekivät huolellisesti suunnitellun etsintäretken Varanginvuonon alueelle selvittääkseen, mistä esihistorialliset ihmiset ovat kiviraaka-aineensa hankkineet. Toistaiseksi nykyaikaiset kallioperäkartat ja maastoetsinnät eivät kuitenkaan ole johdattaneet täsmälleen oikeanlaatuisen kivimateriaalin luo.

 

Muinaiset kiventyöstäjät Käsivarren Lapissa

 

Pohjois-Lapissa on kiveä toki riittämiin, ja mm. kvartsia ja kvartsiittia on varmasti esihistoriallisella ajalla lohkottu raaka-aineeksi. Petri Halinen on Lapin-vaelluksillaan usein löytänyt tunturista muinaisuuden jäänteitä, mm. retkipoluille polkeutunutta esihistoriallista kiventyöstömateriaalia ja liesiä, jotka saattavat olla hyvinkin vanhoja.

 

Tänä vuonna Halinen valokuvasi Käsivarressa vaellusreitin varrella paikkoja, joissa kookkaisiin kivenlohkareisiin lyödyt iskujäljet näyttävät siltä, että paikalta on muinoin haettu raaka-ainetta. Näyttää siltä, että sitä on lohkomisen jälkeen vielä työstetty niin, että mukana kannettavat kivenkappaleet olisivat  nimenomaan parasta esineenvalmistusmateriaalia. Lohkareiden luota löydetyt pienet iskokset puolestaan osoittavat, että raaka-aineen löytöpaikalla on lisäksi heti valmistettu joitakin esineitä.

 

Halinen ehdottaa laajempia arkeologisia tutkimuksia, jotka toisivat tietoa esineiden valmistuksesta Lapin olosuhteissa. Mielenkiintoista inventoitavaa aluetta olisi useita hehtaareja. Iskoksia analysoimalla on mahdollista selvittää varsin tarkasti, mitkä kivet ovat ihmisen työstämiä, mitkä puolestaan pakkasrapautumisen tulosta.

 

 

Mervi Suhonen


Palaa otsikoihin



 
normal-size-image-placeholder

Uutiset

ISSN 2342-0146


Haluatko uutisesi palstalle?

Ota yhteyttä verkkopalvelun toimitukseen:
esinetutkimus@gmail.com

Uutispalstalla julkaistavia juttutyyppejä:


  • Arvio (kirja-, näyttely- tai muu arvio)
  • Kolumni (kantaaottava, poleeminen kirjoitus)
  • Muistokirjoitus
  • Museoiden kuukauden esineet -uutinen
  • Näkökulma-haastattelu (henkilöhaastattelu esinetutkimusta painottaen)
  • Puheenvuoro (kannanotto alan ammattilaiselta)
  • Uutinen (ajankohtaisesta näyttelystä, kurssista, palkinnosta, tapahtumasta, konferenssista, seminaarista, verkkosivustosta, henkilövaihdoksesta, julkaisusta, projektista, esinelöydöstä jne.)
  • Väitöslektio


 
Tulosta sivu

Olet tässä:

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä