Uutiset

29.11.2011

Esineet kertovat viikinkien ajasta myös sisämaassa

Arkeologiset irtolöydöt ovat ensisijaista tietoa Pohjois-Suomen rautakaudesta.

 

Mitä arkeologiset irtolöydöt kertovat? Voiko niitä käyttää todisteina asutuksesta, kontakteista, innovaatioiden siirtymisestä?

 

Vaikka Suomen alueella ei asunut viikinkejä...

 

Viikinkiaika Suomessa on monitieteinen tutkimushanke, jossa etsitään näkökulmia siihen, mitä viikinkien aikakausi käytännössä merkitsi ihmisille nykyisen Suomen alueella ja Karjalassa. Hankkeen on käynnistänyt kuusi tutkijaa, joiden omat erityisalat ovat saagojen ja mytologian tutkimus, rautakauden ja historiallisen ajan arkeologia sekä geopolitiikka.

 

Suomen Kulttuurirahaston tuella on tänä vuonna järjestetty kaksi seminaaria, joissa on kuultu yhteensä 24 esitelmää. Näiden pohjalta syntyy englanninkielinen julkaisu, joka valmistunee vuonna 2013.

 

Hankkeen järjestämänä seminaaripäivänä 12.11.2011 Helsingissä arkeologi Jari-Matti Kuusela (Oulun yliopisto) piti esitelmän Rannikolta sisämaahan: Arkeologisen aineiston antama kuva vuorovaikutusalueista ja –suhteista Pohjois-Pohjanmaan, Koillismaan ja Kainuun alueilla myöhäisrautakauden aikana. Pitkässä otsikossa ei ole turhia sanoja. Arkeologista tutkimusotetta voidaan pohjoisessa Suomessa laajentaa rannikolta sisämaahan, kun otetaan huomioon kiinteiden muinaisjäännösten lisäksi myös irtolöydöt.

 

Mistä löydöt ovat irronneet?

 

Irtolöytö on arkeologinen esinelöytö, joka ei näytä liittyvän mihinkään kiinteään muinaisjäännökseen kuten hautaan tai muinaiseen asuinpaikkaan. Sen konteksti on epäselvä ehkä siksi, että esine on muinoin hukattu erämaahan. Syy löydön ”irrallisuuteen” voi yhtä hyvin olla, ettei lähellä olevaa muinaisjäännöstä ole vielä löydetty tai se on jo ammoin tuhoutunut.

 

Tänä kesänä Siikajoelta löytyi sikermä metalliesineitä. Metallinpaljastimen kanssa maastossa liikkunut harrastaja ilmoitti löytäneensä pronssisen neulakotelon, joka on koristeellinen siten, että sen muoto muistuttaa veitsen tuppea. Hän löysi myös hevosenkengän muotoisen pronssisoljen, pronssisen riipuksen sekä tulusraudan.

 

Löydöt tulivat asiallisesti Museoviraston tietoon – onneksi! Tarkemmissa tutkimuksissa paljastui nimittäin, että esineet eivät olekaan irtolöytöjä vaan liittyy lähellä sijaitsevaan, noin tuhat vuotta vanhaan asuinpaikkaan. Samalta Rutelon löytöpaikalta tuli syyskuun arkeologisissa kaivauksissa sitten esiin myös mm. kaksi muuta hevosenkenkäsolkea, piiesineiden fragmentteja sekä fragmentteja savesta valmistetuista esineistä, ehkä saviastioista. Kohde on pohjoispohjalaisessa ympäristössä hyvin mielenkiintoinen ja sen ajoitus osuu juuri viikinkien aikakauteen.

 

Viikinkiaikaa pohjoisessa

 

Jari-Matti Kuusela on väitöskirjatyötään varten selvittänyt tietoja Pohjois-Pohjanmaan, Koillismaan ja Kainuun niistä irtolöydöistä, jotka esinetyypin piirteiden perusteella ajoittuvat rautakaudelle. Ajanjaksoa 800-luvun alusta 1100-luvulle sanotaan Etelä-Suomessa myöhäisrautakaudeksi. Niin sanottua viikinkiaikaa ovat 800–900-luvut. Mutta sama periodijako ei sovi pohjoisen olosuhteisiin.

 

Kuuselan tiedonetsintätyö on arvokasta. Usein Suomen arkeologit ovat keskittyneet tutkimaan etelärannikon tai Hämeen kalmistoja. Rautakautisia irtolöytöpaikkoja (joista osa on vanhempia kuin 800-luvulta) on nyt tiedossa Kuuselan tutkimalta vyöhykkeeltä noin 250. Näiltä paikoilta on löydetty yksi tai useampia esineitä, mutta ei rakenteita tai kulttuurikerrosta. Tavallisia artefakteja ovat esimerkiksi tuluskivet.

 

Osa esineistä, esimerkiksi koruista, kertoo valmistusajankohdastaan ja jotakin siitä, milloin ne todenäköisesti ovat joutuneet maahan. Monet metalliesineet, esimerkiksi kirveet, ovat kuitenkin niin ruostuneita, että niiden ikää on mahdotonta päätellä. Kuusela toteaa realistisesti, että lähes sata irtolöytökohdetta voi jäädä vaille tarkkaa ikätietoa.

 

Nyt koossa olevan materiaalin perusteella hän päättelee, että samoilla vuosisadoilla, jolloin viikinkien tiedetään purjehtineen Itämerellä ja niin sanottua Idäntietä Mustallemerelle saakka, Pohjois-Pohjanmaalla, Koillismaalla ja Kainuussa nimenomaan sisämaassa oli huomattavasti enemmän kauppa- ja muuta liikennettä kuin aiemmin. Aktiviteettialue näyttää siellä siirtyneen rannikolta sisämaahan.

 

Esinetutkimus on monisävyistä tulkintaa

 

Tutkijan mielestä esinetutkimuksessa on aina vaara, että esineet yhdistetään dualistisesti esimerkiksi suomalaisiin tai saamelaisiin, maanviljelijöihin tai metsästäjiin, paikallisiin tai muukalaisiin. Menneisyys ei ollut mustavalkoinen kuten ei nykyaikakaan.



Mervi Suhonen


Palaa otsikoihin



 
normal-size-image-placeholder

Uutiset

ISSN 2342-0146


Haluatko uutisesi palstalle?

Ota yhteyttä verkkopalvelun toimitukseen:
esinetutkimus@gmail.com

Uutispalstalla julkaistavia juttutyyppejä:


  • Arvio (kirja-, näyttely- tai muu arvio)
  • Kolumni (kantaaottava, poleeminen kirjoitus)
  • Muistokirjoitus
  • Museoiden kuukauden esineet -uutinen
  • Näkökulma-haastattelu (henkilöhaastattelu esinetutkimusta painottaen)
  • Puheenvuoro (kannanotto alan ammattilaiselta)
  • Uutinen (ajankohtaisesta näyttelystä, kurssista, palkinnosta, tapahtumasta, konferenssista, seminaarista, verkkosivustosta, henkilövaihdoksesta, julkaisusta, projektista, esinelöydöstä jne.)
  • Väitöslektio


 
Tulosta sivu

Olet tässä:

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä