Uutiset

19.6.2018

Arvio: Matthias Alexander Castrén – Collectiones museorum

Uusi teos yhdistää jälleen M. A. Castrénin esinekokoelman.


Castren


Matthias Alexander Castrén. Collectiones museorum. Ed. by Ildikó Lehtinen. Manuscripta Castreniana, Realia II, Ethnographica 1. Travaux ethnographiques de la Société Finno-Ougrienne XXII. Helsinki: Finno-Ugrian Society 2017. Sid. 148 s.

 

Matthias Alexander Castrén (1813–1852) oli Pohjois-Euraasian kielten ja kansojen tutkija, jota on usein luonnehdittu suomalaisen tieteen suurmieheksi. Vain 36 vuoden iässä menehtynyt Castrén ehti tehdä kaksi pidempää tutkimusmatkaa 1840-luvulla: ensin Suomen Lappiin ja sieltä Pohjois-Uralille ja sitten lähes neljä vuotta kestäneen laajan Siperian-kiertomatkan. Castrén tunnetaan kieli- ja kansatieteen kenttätyön menetelmien uudistajana, joka ehti myös ennen kuolemaansa toimia runsaan vuoden ajan ensimmäisenä suomen kielen ja kirjallisuuden professorina.

 

Castrén oli epäilemättä ilmiömäinen kielitieteilijä. Hänen julkaisi matkoillaan keräämänsä aineiston pohjalta yhteensä 14 kielen kieliopit. Työ jäi kuitenkin monilta osin kesken ja monet matkoilla muistiinkirjatut havainnot eivät ehtineet tulla Castrénin elinaikana tai myöhemminkään julkaistuiksi.

 

Suomalais-Ugrilainen Seura on ottanut kunniakkaaksi tavoitteekseen julkaista uudessa englanninkielisessä Manuscripta Castreniana -julkaisusarjassaan M. A. Castrénin aiemmin julkaisemattomia käsikirjoituksia sekä häntä koskevaa uutta tutkimusta. Toiminnallaan seura jatkaa esimerkiksi Svenska Litteratursällskapet i Finlandin viitoittamalla tiellä suomalaisten tutkimusmatkailijoiden tekstien julkaisemista tieteellisinä editioina.

 

Nyt käsillä oleva, Castrénin esinekokoelmia koskeva teos ilmestyy uuden julkaisusarjansarjan Realia-osassa, jossa julkaistaan Castrénin etnografiaan, folkloreen, mytologiaan, arkeologiaan, historiaan ja maantieteeseen liittyviä tekstejä. Linguistica- ja Personalia-osat keskittyvät nimiensä mukaisesti Castrénin kielitieteellisiin muistiinpanoihin ja henkilökohtaisiin materiaaleihin, esimerkiksi kirjeisiin ja matkakuvauksiin.

 

Castrénin tutkimusmatkoja ja tieteellistä työtä luonnehti käsitys siitä, että kulttuuria koskeva ymmärrys syntyy monipuolisen ja kokonaisvaltaisen kartoituksen tuloksena. Kieltä ja kulttuuria tuli tarkastella yhtenäisenä kokonaisuutena, ja kulttuurintutkijan tuli ymmärtää myös tarkastelemansa yhteisön historiaa, kansanperinnettä, mytologiaa ja esinekulttuuria.

 

Castrénin esinekeruu liittyi tähän kokonaisvaltaisuuden ideaaliin. Vaikka Castrénin tieteellisen työn arvo tunnetaan ja tunnustetaan laajasti niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, hänen toimintansa esinekeräilijänä on kuitenkin huonommin tunnettua. Teos valottaakin kiinnostavasti Castrénin työn moniulotteisuutta.

 

Castrénin keruutoiminnan ja kokoelmien aiempi heikko tuntemus Suomessa liittyy osin siihen, että valtaosa hänen keräämistään esineistä ei päätynyt Suomeen. Tutkimusmatkoja rahoitti Pietarin tiedeakatemia, joka kannusti määrätietoisesti retkikuntia keräämään paikallisia kulttuureja koskevaa aineellista perintöä. Myös Castrén oli tutustunut tiedeakatemian esinekokoelmiin Pietarissa toimineen ohjaajansa, suomalaissyntyisen Anders Johan Sjögrenin johdolla. Sjögren työskenteli tiedeakatemian kansatieteellisen museon ensimmäisenä johtajana. Oli siis varsin luontevaa, että Castrén toimitti tutkimusmatkoillaan hankkimansa esineet juuri Pietariin. Castrénin käsikirjoitusmateriaalien sijoittamisesta Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon Helsinkiin sovittiin erikseen tämän kuoleman jälkeen, mutta esinekokoelma jäi Pietariin.

 

Teos koostuu kahdesta artikkelista sekä laajasta kuva-aineistosta. Ensimmäinen artikkeli on Pietarin tiedeakatemian alaisen antropologisen ja etnografisen museon (Kunstkamera) Siperian-osaston tutkijan Elena Fedorovan kirjoittama ja se käsittelee museon Castrén-kokoelmia, yhteensä 36 esinenumeroa. Fedorova kuvaa seikkaperäisesti tiedeakatemian luokittelujärjestelmän varhaisvaiheita ja Castrénin esineiden jakautumista useampaan osakokoelmaan. Hän kertoo myös, miten Castrénin esineitä on käytetty Siperian kansoja koskevassa myöhemmässä tutkimustyössä Venäjällä sekä erilaisten tilapäisnäyttelyiden osana.

 

Jälkimmäinen artikkeli käsittelee Suomen kansallismuseon alaisessa Kulttuurien museossa olevia Castrén-kokoelmia. Sen on kirjoittanut koko teoksen toimituksesta vastannut dosentti Ildikó Lehtinen, joka työskenteli pitkään Kansallismuseon intendenttinä erityisalanaan suomalais-ugrilaiset korut ja puvut.

 

Kansallismuseon kokoelmiin nykyään kuuluvat 19 Castrénin keräämää esinettä hankittiin alun perin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kansatieteellisiin kokoelmiin, mistä ne siirtyivät 1800-luvun lopussa osaksi silloin perustettua kansalliskokoelmaa. Lehtinen esittää perustellusti, että yliopiston kokoelmiin Castrénilta hankitut esineet olivat todennäköisesti tämän omia matkamuistoja varsinaisen tieteellisen kokoelman päätyessä Pietariin. Lehtinen on kuvaa artikkelissaan, miten Castrén kertoi kirjeissään Sjögrenille keruukäytännöistä. Esineitä saatettiin toisinaan ostaa rahalla, mutta yleisempää tuntui olevan esineiden vaihtaminen tupakkaan tai vodkaan.

 

Teoksen kuvaosuudessa esitellään laadukkain ja esinetiedoilla varustetuin kuvin kaikki 46 Pietarissa ja 19 Helsingissä nykyään säilytettävää esinettä. Pietarin kokoelma koostuu maantieteellisesti laajalta alueelta kerätyistä metsästysvälineistä, vaatteista, piipuista, koruista, tupakkavälineistä ja kulttiesineistä. Kuvista ja teksteistä ilmenee, että vaikka Pietariin päätyi selvästi kattavampi esinekokonaisuus, myös Helsingin kokoelma sisälsi pienikokoisten käyttöesineiden lisäksi hienoja koristeluja asukokonaisuuksia.

 

Teos kuvaa esinejoukkoa lähtökohtaisesti Castrénin tutkijahahmon näkökulmasta ja hänen yhteensaattamanaan. Lukijan näkökulmasta olisi ollut kiinnostavaa kuulla esineistä myös hieman niitä valmistaneiden ja käyttäneiden etnisten ryhmien ja heidän jälkeläistensä näkökulmasta. Esimerkiksi vastaavien esineiden mahdollisesta nykykäytöstä olisi mielenkiintoista tietää. Kiinnostavaa olisi myös se, ovatko esineiden kuvaamat käsityötaidot periytyneet ja säilyneet vai tallentavatko Castrénin keräämät esineet nykyään jo kadonnutta kulttuuriperintöä.

 

Kahden artikkelin ja esinekuvien yhdistelmä avaa hienosti Castrénin keräämien siperialaisesineiden kokonaisuutta kansainväliselle yleisölle. Ylittäessään perinteisiä kielimuureja ja instituutioiden välisiä rajoja teos pystyy tarjoamaan uutta tietoa sekä Castrénista kulttuurintutkijana että säilyneestä varhaisesta siperialaisesineiden kokoelmasta. Teos yhdistää jälleen ainutlaatuisella tavalla sen kirjavan ja laajalta alueelta peräisin olevan esinejoukon, joka päätyi aikanaan kahteen eri museoinstituutioon ja pian myös kahteen eri valtioon.

 

 

Leila Koivunen


Palaa otsikoihin



 
normal-size-image-placeholder

Uutiset

ISSN 2342-0146


Haluatko uutisesi palstalle?

Ota yhteyttä verkkopalvelun toimitukseen:
esinetutkimus@gmail.com

Uutispalstalla julkaistavia juttutyyppejä:


  • Arvio (kirja-, näyttely- tai muu arvio)
  • Kolumni (kantaaottava, poleeminen kirjoitus)
  • Muistokirjoitus
  • Museoiden kuukauden esineet -uutinen
  • Näkökulma-haastattelu (henkilöhaastattelu esinetutkimusta painottaen)
  • Puheenvuoro (kannanotto alan ammattilaiselta)
  • Uutinen (ajankohtaisesta näyttelystä, kurssista, palkinnosta, tapahtumasta, konferenssista, seminaarista, verkkosivustosta, henkilövaihdoksesta, julkaisusta, projektista, esinelöydöstä jne.)
  • Väitöslektio


 
Tulosta sivu

Olet tässä:

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä