Uutiset

22.11.2018

Arvio: Historia ja käsityö yhdistyvät

Emil Aaltosen museo Pyynikinlinnassa sulauttaa yhteen taidokkaasti neljä eri näyttelyä.


1
Yläpuolella Albert Edelfeltin Madonna / Itkevä Madonna (Aaltosen taidekokoelma), lipaston päällä Tuuli Pollarin Kammu (SQIN).

Emil Aaltosen museo raikastaa nykytaiteen avulla elämänkerrallisen museon perusnäyttelyitä ja onnistuu luomaan kiinnostavan dialogin näyttelyiden välille. Pyynikinlinnan kaksikerroksinen museorakennus pitää sisällään neljä pysyvää näyttelyä, joista kolme käsittelee Emil Aaltosen elämää ja uraa. Aaltosesta kertovat pysyvät näyttelyt ovat pieniä, yleensä noin yhden huoneen kokoisia, mutta valottavat hyvin kokonaisvaltaisesti hänen henkilöhistoriaansa. Suurin osa museosta esittelee neljättä pysyvää näyttelyä, Aaltosen taidekokoelmaa. Näihin pysyviin näyttelyihin on upotettu joukkoon KALEVALAND-käsityönäyttelyn sekä SQIN-materiaalia painottavan näyttelyn teoksia. 

Pysyvät näyttelyt

  • Emil Aaltosen Taidekokoelma
  • Emil Aaltonen – Teollisuusmies ja kulttuurin ystävä
  • Emil Aaltonen – Suurmaatalouden harjoittaja
  • Mir-sukellusalusten valmistus Lokomolla

Vaihtuvat näyttelyt

  • SQIN – Pirkanmaa muotoilee VI (esillä 29.1.2019 asti)
  • KALEVALAND – Käsityönäyttely Ahvenanmaalta  (esillä 29.1.2019 asti)

 

Aaltonen oli merkittävä henkilö Tampereen teollisuuden kehittymisessä 1800–1900-luvuilla. Yksi perusnäyttelyistä käsitteleekin hänen omistamiaan tehtaita, joita olivat muun muassa Hattulan Jalintehdas Oy, Lokomo Oy, Sarvis Oy, Viialan Nahkatehdas Oy sekä Aaltosen Kenkätehdas Oy. Yläkerran näyttelyssä voi selata läpi kuvamateriaalia tehtaista ja niiden tuotteista. Informaatiota on saatavilla paljon, ja kävijä pystyy näyttelyssä syventymään hyvin sekä Aaltosen että tehtaiden historiaan. Näyttelyssä vieraillessani oli hauska huomata, että vitriinissä näytillä olleet esineet herättivät useassa kävijässä muisteluita omasta lapsuudesta ja nuoruudesta.

 

2
Aaltosen tehtaista kertovan näyttelyhuoneen esineistöä.

Ylikartanon suurtilan pienoismallihuoneen yhteydessä voi tutustua tarkemmin Aaltosen omistaman tilan historiaan sekä kartanoelämään 1600-luvulta 1900-luvun lopulle. Pienoismallin tarkastelu avaakin hyvin Aaltosen elämää liikemiehen roolin ulkopuolella. Digisoidut kuvat lasten hölmöilyistä näyttävien koristepatsaiden päällä inhimillistävät Aaltosta ja hänen perhettään.

 

Pysyvistä näyttelyistä irrallisin tuntuu olevan Mir-sukellusalusten valmistuksesta kertova näyttely. Se on piilotettu kulmahuoneeseen eikä sovi olemukseltaan muuhun museoon, varsinkaan viereisten näyttelyhuoneiden tummanpuhuvaan tunnelmaan. Itsessään se on kuitenkin viihdyttävä, varsinkin jos pysähtyy kuuntelemaan taustalla pyörivää nauhaa, jossa diplomi-insinööri Paavo Tennilä kertoo sukellusveneen paikoitellen hämmentävistäkin valmistusvaiheista.


3
Takana Antti Favénin Elsa Kivekkään muotokuva (Aaltosen taidekokoelma), etualalla Birgit Pyykön Marie Antoinetten askelissa -laukkukokoelmasta Saara Day, Saara Dawn sekä Saara Darling (SQIN).
 

Aaltonen oli elinaikanaan erittäin kiinnostunut kulttuurista ja taiteesta. Hän tuki niitä avokätisesti lahjoituksillaan, ja tätä työtä jatkaa hänen nimeään kantava säätiö. Aaltosen kokoelmaan kuuluu pääosin suomalaisten kultakauden taiteilijoiden, kuten Albert Edelfeltin, Robert Wilhelm Ekmanin, Antti Favénin, Akseli Gallen-Kallelan, Eero Järnefeltin, Helene Schjerfbeckin, Johannes Takasen, Victor Westerholmin ja von Wrightin -veljesten teoksia, joihin myös tämänhetkinen esillä oleva kokoelmanäyttely painottuu. Esillä on kuitenkin myös ulkomaisten taiteilijoiden töitä. Maalauksista nousevat esiin erityisesti Antti Favénin vuonna 1935 maalaamat muotokuvat Aaltosen tyttäristä, Saimi Mustakalliosta ja Elsa Kivekkäästä. Niiden valo- ja värimaailmat ovat kauniit, ja niiden läpi tuntuu välittyvän tytärten sielunmaisema ulkonäön takaa.


4
Takana Antti Favénin Saimi Mustakallion muotokuva (Aaltosen taidekokoelma), etualalla Kaisa Maansalon Leather Web Detail sekä Nida-kaulakoru ja -rannekoru (SQIN).
 

SQIN-näyttely on Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuusyhdistys Modus ry:n kokoama näyttely, jonka inspiraationa toimineen pirkanmaalaisen nahkateollisuuden voi nähdä osittain pohjautuvan Aaltosen elämäntyöhön. Siksi näyttely sopii upeasti paikalleen Aaltosen museoon. Näyttely muodostaa Pirkanmaa muotoilee -näyttelyiden sarjan kuudennen osan ja sen nimi viittaa paitsi materiaaliin myös Pirkanmaan suutariperinteeseen ja nahan työstön tekniikoihin, niin historiallisesti kuin nykypäivänäkin. Töissä käytetyt materiaalit koostuvat nahan lisäksi esimerkiksi lasista, keramiikasta ja kankaasta.

 

5
Vasemmalla Elina Korrin Second skin -farkkumekko (SQIN), oikealla Elina Mattsonin denimteos 50 laulua (KALEVALAND).
 

KALEVALAND-näyttelyn tekijät ovat puolestaan inspiroituneet Kalevalan kansanrunoista. Tämä näkyy vahvasti esimerkiksi töiden nimissä ja teemoissa. Näyttelyn työt ikään kuin kuvittavat Kalevalan nykyaikaan kuten Mikko Snellmanin puusta ja pellavasta rakennettu Sampo – Myyttinen Mylly tai Elina Mattsonin 50 laulua -denimteos, jossa Kalevalan henkilöhahmojen nimet ja runonpätkät hyppelevät alas farkkukankaan riviltä toiselle.

 

Vaihtuvat näyttelyt sulautuvat pysyviin näyttelyihin saumattomasti. Tätä varmasti auttaa se, että näyttelyiden teemat ja materiaalit toimivat yhdessä. Merkittävää on kuitenkin mielestäni se, että teokset on asetettu kauniisti yhteen ja ne on valittu keskustelemaan keskenään, ei kilpailemaan toistensa kanssa. Näyttely edustaa myös nykyajan museomaailman trendiä, transhistoriallista lähestymistapaa, jossa esittämällä tunnettuja ja arvokkaita historiallisia teoksia yhdessä nykytaiteen kanssa niistä voidaan nostaa esiin uusia näkökulmia tai tarkastelutapoja ja merkityksiä. Näyttelyt kulkevat niin rinnakkain, että aina ei ole varma, minkä näyttelyn työtä tarkasteleekaan. Tällöin kävijä pystyy itse löytämään sellaisia merkityksiä teoksista, joita niistä ei ehkä erillisissä näyttelyissä huomaisi

 

6
Vasemmalta oikealle: Johannes Takasen Tytön pää (Aaltosen taidekokoelma), Laura Saarivuori-Eskolan Toinen (SQIN) sekä tuntemattoman bolognalaisen taiteilijan Mater Dolorosa / Madonna ja kalkki (Aaltosen taidekokoelma).
 

Täytyy myös todeta, että upea rakennus on itsessään kuin viides näyttely ja näkemisen arvoinen. Pyynikinlinna toimi pitkään Emil Aaltosen kotina sekä taidekokoelmatilana. Se kunnostettiin vuonna 1984 erityisesti näyttelytilaksi, kunnioittaen alkuperäistä rakennusta. Rakennuksessa itsessään on upeita yksityiskohtia ja sen tunnelma jakautuu kerrosten välillä. Alakerrassa tuntuu kuin vierailisi varakkaan taidekeräilijän kotona. Yläkerrassa tilasta katoaa kotoisa tuntu ja tila tuntuu museoksi suunnittelulta, mutta se ei silti ole museomaisen kolkko vaan houkuttelee kävijää kurkkimaan huoneista toiseen.

 

Museo esittelee Suomen historiaa monesta eri näkökulmasta. Se antaa mahdollisuuden tutustua maamme historian merkittävien taiteilijoiden teoksiin sekä upeisiin nykyaikaisiin käsitöihin, jotka ovat saaneet inspiraatiota historiastamme. Se myös herättää kiinnostuksen yksittäistä, erityisesti Tampereen historiaa muokannutta, taidetta ja kulttuuria arvostanutta liikemiestä Emil Aaltosta kohtaan.


Taika-Tuuli Kaivo

Kirjoittaja on verkkopalvelun toimituksen jäsen ja maisterivaiheen arkeologian opiskelija Helsingin yliopistossa.


Palaa otsikoihin



 
normal-size-image-placeholder

Uutiset

ISSN 2342-0146


Haluatko uutisesi palstalle?

Ota yhteyttä verkkopalvelun toimitukseen:
esinetutkimus@gmail.com

Uutispalstalla julkaistavia juttutyyppejä:


  • Arvio (kirja-, näyttely- tai muu arvio)
  • Kolumni (kantaaottava, poleeminen kirjoitus)
  • Muistokirjoitus
  • Museoiden kuukauden esineet -uutinen
  • Näkökulma-haastattelu (henkilöhaastattelu esinetutkimusta painottaen)
  • Puheenvuoro (kannanotto alan ammattilaiselta)
  • Uutinen (ajankohtaisesta näyttelystä, kurssista, palkinnosta, tapahtumasta, konferenssista, seminaarista, verkkosivustosta, henkilövaihdoksesta, julkaisusta, projektista, esinelöydöstä jne.)
  • Väitöslektio


 
Tulosta sivu

Olet tässä:

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä