Verkoston jäsenyys


  • Artefacta on tarkoitettu muun muassa tutkijoille, opiskelijoille, museoväelle, konservaattoreille, antiikkikauppiaille ja keräilijöille – kaikille esineistä ja niiden tutkimuksesta kiinnostuneille.
  • Haluamme lisätä esinekulttuurin arvostusta, luoda uudenlaisia yhteyksiä ja parantaa esinetutkimuksen tilaa.
  • Verkoston jäseneksi liitytään rekisteröitymällä sen verkkopalveluun Rekisteröidy-sivulla.
  • Verkoston jäsenyys ja verkkopalvelun jäsenyys ovat siis sama asia: verkkopalvelun jäsenrekisteri toimii koko verkoston jäsenrekisterinä, josta on helppo löytää eri esinealojen asiantuntijat ja harrastajat.
  • Jäsenyys on maksuton.
  • Verkostolla on yli 900 jäsentä.

Tieteellinen neuvottelukunta


  • Prof. Visa Immonen, arkeologia, Turun yliopisto (pj.)
  • FT Elina Anttila, taidehistoria, Suomen kansallismuseon ylijohtaja
  • Konservaattori, FM Aki Arponen, konservointi, Suomen kansallismuseo
  • Dos. Päivi Fernström, käsityötiede, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
  • Apulaisprof. Paula Hohti, taiteen ja kulttuurin historia, Aalto-yliopisto
  • FT Niklas Huldén, etnologia, Åbo Akademi
  • Prof. Mika Lavento, arkeologia, Helsingin yliopisto
  • FT Tiina Männistö-Funk, historia, Chalmersin teknillinen korkeakoulu, Göteborg
  • Dos. Leena Paaskoski, kansatiede, Suomen Metsämuseo Luston kehittämisjohtaja
  • Dos. Minna Sarantola‐Weiss, historia, Helsingin kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö

Verkoston koordinaattori


Verkoston nimi


  • Esinetutkimusverkosto on saanut nimekseen Artefacta. Latinan sanan merkitys on taidolla tai keinolla tehdyt eli artefaktit, esineet.

Verkoston historia


Esineellinen kulttuuri vai aineellinen kulttuuri?


  • Verkoston teemana ovat esineet, esineellinen kulttuuri ja esinetutkimus.
  • Nämä eroavat laajemmasta aineellisen eli materiaalisen kulttuurin käsitteestä siten, että verkoston toiminnan painopisteinä eivät ole esimerkiksi rakennukset tai kulttuuriympäristö.
  • Ero näkyy ranskan sanoissa immeuble 'kiinteistö' ja meuble 'huonekalu', siis latinan immobilis 'ei liikkuva' ja mobilis 'liikkuva'.
  • Verkoston kannalta esineitä ovat siis ennen kaikkea sellaiset aineelliset objektit, jotka ovat liikuteltavia.

 

Toimitus


Alex Snellman (vastaava päätoimittaja)

Olen opiskellut Suomen ja Pohjoismaiden historiaa, taidehistoriaa, museologiaa ja vähän kansatiedettäkin. Kiinnostukseni esinetutkimukseen heräsi, kun työskentelin oppaana Kansallismuseossa 2000-luvun alussa. Ehdotin Esinetutkimusverkosto Artefactan perustamista vuonna 2006, ja vuonna 2011 sen toiminta käynnistyi. Väittelin Suomen aatelista 1809–1939 (2014), ja teen parhaillaan väitöskirjan jälkeistä esinetutkimusta suomalaisista siviiliunivormuista 1809–1917. Minua kiinnostaa pukuhistoria, 1800-luvun esinekulttuuri ja esineiden toimijuus.


Taika-Tuuli Kaivo

Olen maisterivaiheen arkeologian opiskelija Helsingin yliopistossa. Sivuaineina olen opiskellut muun muassa Latinalaisen Amerikan alue- ja kulttuurintutkimusta sekä museologiaa. Olen erikoistunut erityisesti Andien alueen arkeologiaan, varsinkin Moche-kulttuuriin sekä sen keramiikkaan. Minua kiinnostaa, miten materiaali heijastaa kulttuurien sisällä toimivien, sosiaalisesti, poliittisesti ja taloudellisesti jaoteltujen ryhmien ulkoa luotuja ja sisältä koettuja identiteettejä. Nautin työskentelystä kentällä, jossa pääsen näkemään esineet paikan päällä, laajemmassa kontekstissaan. Toivon pääseväni tulevaisuudessa tekemään myös töitä museoissa tästä esineiden kontekstilähtöisestä näkökulmasta käsin.  


Aino Koivukari

Olen valmistunut arkeologiksi Turun yliopistosta. Sivuaineina olen opiskellut kansatiedettä sekä Ruotsissa Lundin yliopistossa museologiaa ja Italiassa Pavian ja Sienan yliopistoissa klassillista arkeologiaa. Työskentelen parhaillaan museoalalla yleisöpalvelun parissa asiakaspalveluhenkilökunnan lähiesimiehenä. Minua kiinnostaa historian näkyväksi tuominen yleisölle materiaalisen kulttuurin kautta, ja erityisesti esinetutkimukseen liittyvät eettisyyttä, arvottamista ja autenttisuutta koskevat kysymykset.


Silja Koskimies

Olen opiskellut kulttuuriperinnön tutkimusta, taidehistoriaa ja museologiaa Turun yliopistossa. Kiinnostuin esinetutkimuksesta ja aineellisesta kulttuurista museologian opintojen myötä. Pro gradussani tutkin Hellaksen makeispakkauksia Turun museokeskuksen kokoelmissa. Gradussani yhdistyivät kiinnostukseni muotoiluun ja kulutukseen. Tutkielmaani perustuva kirja julkaistiin Museokeskuksen vuosikirjasarjassa keväällä 2017. Olen kiinnostunut erityisesti muotoilun historiasta ja toivon pääseväni jatkamaan aiheen parissa joko työn tai opiskelun merkeissä tulevaisuudessa. 


Saila Leskinen

Kiinnostukseni esineisiin ja käsillä tekemiseen innoitti minut aikoinaan opiskelemaan huonekaluentisöijäksi. Artesaaniopintojen jälkeen jatkoin opintoja AMK:ssa ja valmistuin kaluste- ja esinerestauroinnin artenomiksi, minkä jälkeen työskentelin jonkin aikaa museossa konservaattorina. Tällä hetkellä opiskelen Helsingin yliopistossa taidehistoriaa, sivuaineena uskontotiedettä. Olen tutkinut suomalaisia ruumispaareja ja muuta hautajaisesineistöä, ja minua kiinnostavat erityisesti uskontoon ja kuolemaan liittyvät esineet. Näiden lisäksi mieluisia aihepiirejä ovat esineiden valmistus ja käsityö, esineiden toimijuus ja merkitysten muutokset ajassa, esinetutkimuksen teoria ja käytännöt sekä yleinen kaanonien ravistelu.


Sandra Lindblom

Opiskelen taidehistoriaa Helsingin yliopistolla, sivuaineinani olen opiskellut museologiaa ja elokuva- ja televisiotutkimusta. Työskentely kulttuurihistoriallisissa museoissa, kuten
Gallen-Kallelan Museossa ja Helsingin kaupunginmuseossa, on vahvistanut entisestään
kiinnostustani esinekokoelmia ja niiden käyttöä kohtaan.


Lassi Patokorpi

Olen 1900-luvun alun miesten vaatteisiin ja taideteollisuuteen erikoistunut museoammattilainen. Luin Tampereen yliopistossa englantilaista filologiaa, historiaa, museologiaa ja latinaa. Vuosina 2011–2015 toimin vintagekulttuuria edistävän Fintage ry:n puheenjohtajana, minkä myötä syntyi myös laajempi kiinnostus esinekulttuuria kohtaan ammatillisessa kontekstissa. Tämänhetkinen tutkimukseen tähtäävä projektini on vaatturitietokanta.com -sivusto, joka kartoittaa vaatteiden valmistusta Suomessa.


Paula Rajala

Olen aivan maisteriopintojen loppusuoralla oleva opiskelija Helsingin yliopistosta, jossa pääaineenani on latinan kieli ja Rooman kirjallisuus. Sivuaineinani olen opiskellut sekä historiaa että kulttuurihistoriaa. Pääaineessa erikoistumislinjani on epigrafiikka eli piirtokirjoituksia tutkiva tiede. Piirtokirjoituksilla tarkoitetaan erilaisiin koviin materiaaleihin, kuten esimerkiksi kiveen, metalliin tai keramiikkaan hakattua, kaiverrettua tai jollain muulla keinolla työstettyä kirjoitusta. Vuonna 2017 tein tutkimuksen Suomen Kansallismuseolle museon perusnäyttelyn esineistössä esiintyvistä latinankielisistä teksteistä.

Ruotsinkieliset käännökset

Sandra Lindblom

Suomenkielisten vertaisarvioitujen artikkelien editointi

Mervi Suhonen

Kaikki toimittajat tavoitat osoitteesta

esinetutkimus@artefacta.fi

 
Suomen Muinaismuistoyhdistys

Suomen Muinaismuistoyhdistys
Finska Fornminnesföreningen

Päätukijat

fvsuusbanner
Finska Vetenskaps-Societeten
Suomen Tiedeseura
2017–2019

pinkki-Koneensaatio-logo
Koneen Säätiö
2014–2016


Suomen Kulttuurirahasto

Suomen Kulttuurirahasto
2011–2013


Tukijat

Svenska_kulturfonden_logo_horisontell_svart_RGB
Svenska Kulturfonden


TSVlogo_fin1oma

Tieteellisten seurain valtuuskunta
Vetenskapliga samfundens delegation


SMMSMerkkiSiniharmaa200

Suomen Muinaismuistosäätiö


 
Tulosta sivu

Olet tässä:

Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä